Kipeenä...

Huomenna on viikko siitä kun meijän Deutschland tour loppu! Mä en ymmärrä miten tää viikko on voinu mennä niin nopeeta. Johtuu ehkä siitä, et mä oon ollu koko viikon tekemättä yhtään mitään, koska oon ollut koko viikon kotona kipeenä.
Maanantaina mä menin kouluun, koska mulla oli herätessä ihan hyvä olo ja halusin nähä kavereita.
Meillä oli ekat kaks tuntii historian koetta. Mulla tosiaan on se historia edelleenkin englanniks, enkä mä siellä sitten mitään osannu kirjottaa. Mä istuin sen koko kaks tuntia ja yritin kääntää sitä tekstiä, jota piti analysoida, mut mulle tuli ihan sairaan kipee olo, mä vaan niistin koko ajan ja olin ihan kuolemaisillani. Mua alko väsyttää ja pääkin meinas räjähtää.
Mä jotenkin oletin, et mun ei sitä tyhjää koepaperia tarvii palauttaa, kun ei siinä mitään luettavaa ollu. Se opettaja ehkä vähän suuttu mulle, kun en palauttanu sitä ja sano jotain et, no meijän pitää puhuu sitten myöhemmin. Mä sanoin jo sitä koetta ennen sille, et mä en oo mikään kamalan hyvä englannissa, et mä en oikeesti osaa, mut se sano et joojoo, yritä.
Sitten kun meillä on siel kurssilla se toinen vaihtari Amerikasta, joka puhuu omana äidinkielenään englantia, niin sen ei tarvinu tehä sitä koetta!!!
Ihan sama, mä en sen tunneille enään ikinä mee. Mä kysyin jo Cordulalta, et onko mun mahdollista vaihtaa se englanninkielinen historia pois ja Cordula sano, et on kai. Joten ensimmäinen minkä mä teen ens viikolla kun meen kouluun on se, et meen vaihtaan sen pois!
Mua niin ärsyttää paljon se, että nää kaikki ihmiset olettaa mun osaavan englantia hyvin!! Mä en *piip* ymmärrä miks mun sitä tarvis täällä Saksassa osata niin kamalan hyvin! Te ette oikeesti voi ymmärtää kuinka paljon mua se ärsyttää, mä voisin tehä tästä jonkun esitelmän kohta, koska mä oon miettiny tätä niin paljon ja mun päässä kiehuu oikeesti niin lujaa kun mä ajattelenkin sitä!!!
Sit jos joku nyt miettii, et miten mä sitten osaan keskustella muiden vaihtareiden kaa englanniks, niin vastaus on todella yksinkertanen! Kyllä mä nyt kai perus englantia osaan puhua ja ihan hyvin ne mua ymmärtää vaikkei mun kielioppi mitään täydellistä ookkaan!
Noniin, siinä oli pieni purkautuminen taas vaihteeks tosta ärsyttävästä aiheesta. :DD
Mä en enään jaksais miettii tota, mä oon oikeesti ihan sairaan surullinen ton takia, mutta pakko miettiä, kun ei kukaan mua usko et mä en sitä osaa NIIN hyvin.

No sitten mä lähin sieltä kokeesta ja kävelin vaan jonnekkin ja sit Franzi löysi mut ja oli ihan huolissaan kun olin kuulemma ihan kamalan surkeen näkönen. Ja sitten se ja Schreck etti mun kaa meijän opon. Löydettiin se sitten kamalan pitkän ettimisen jälkeen ja se oli kans ihan huolissaan musta ja sano et mun pitää mennä kotiin lepään. No sitten mentiin vielä sanoon englannin opettajallekkin, et en tuu tunnille kun oon kipee ja sekin oli ihan huolissaan. Franzi vei mut skootterilla kotiin ja koulun pihassa viel mun bilsan opekin näki mut ja oli ihan et mitä on tapahtunu. Sit kysyin Franzilta, et oonko mä oikeesti ihan räjähtäny vai miks nää on näin huolissaan. Sit Franzi sano, et no arvaa onko kamala nähä sut ton näkösenä kun sä naurat aina..
Sitten tulin kotiin ja nukuin ja lepäsin ja nukuin ja lepäsin. Sitä oon tehnyt oikeestaan koko tän viikon. Nyt on jo parempi olo ja luultavasti ehkä meen huomenna kouluun. Tai meillä ei oikeestaan oo koulua, mut meillä on sellanen työhöntutustumis juttu ja mä meen kai hotelliin, jos mä nyt meen huomenna ees kouluun viel.

Toi Deutschland tour oli ihan huippu, mutta se todellakin oli aika raskas näköjään mulle.. Mä tulin siellä jo vissiin kolmantena tai neljäntenä päivänä kipeeks, mutta kun siellä me käveltiin koko ajan, matkustettiin kaikki tiiviisti yhdessä ja nukuttiin aika vähän, niin ei mulla ollu mitään mahdollisuutta parantuu missään vaihees. Nyt se sitten tuli oikeen kunnolla ja kyllä tää tästä taas pian helpottaa! :)
Ikävä teitä kaikkia siellä Suomessa!